Mitä on Tunnekeskeinen pariterapia?
Tunnekeskeinen pariterapia tuo uuden näkökulman parisuhteiden vaikeuksiin. Parisuhteen vaikeuksissa ei ole kyse ongelmista, jotka vaativat käytännön ratkaisuja, vaan kyse on tunneyhteyden katkoksista, jotka luovat turvattomuutta parisuhteeseen.
Tunnekeskeisessä parityöskentelyssä aikuisten rakkaussuhde nähdään ennen kaikkea tunnesuhteena, jossa jokainen kaipaa tulla rakastetuksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään.
Tunnekeskeisessä työskentelytavassa keskitytään siihen, mitä pariskunnan välillä tapahtuu silloin, kun tämä tunneyhteys on vaarassa katketa, ja rakennetaan tämä turvallinen tunnesuhde uudelleen. Työskentelyn taustalla vaikuttaa teoria kiintymyssuhteesta.
Kun parisuhteessa on turvallinen tunneyhteys, puolisot pystyvät yhdessä ratkomaan vaikeuksiaan. Kaikissa parisuhteissa riidellään, onnellisissakin. Se on aivan normaalia.
Riidat eivät ole vaarallisia, koska turvallisissa parisuhteissa puolisot luontaisesti kääntyvät jossain vaiheessa toisiaan kohti ja korjaavat hetkellisen tunnekatkoksen. Se voi tapahtua pyytämällä esim. anteeksi tai käymällä keskusteluja asioiden erilaisista merkityksistä itse kullekin.
Joskus yhteyden korjaaminen voi olla oman tunnekipukohdan tunnistamista ja sen jakamista ääneen puolisolle.
"Kun kommentoit siitä, miten tein tämän asian, se tuntui pahalta, koska minulle nousi tunne, että et arvosta tapaani tehdä asioita."
Tähän puoliso voi vastata kumppaninsa tunteen kuullen vaikkapa näin:
" En ymmärtänyt, että se oli sinulle niin herkkä kohta, olen pahoillani. Tarkoitukseni ei ollut saada sinua tuntemaan niin, koska arvostan tapaasi tehdä asioita, se on vain välillä niin erilainen kuin oma tapani, jolloin lähden ehkä liian helposti antamaan palautetta."
Tunneyhteyden katkos voidaan korjata, eikä se ole katastrofi puolisoille ja parisuhteelle. Jokaisessa parisuhteessa on siis vaikeita hetkiä: on ulkoisia kuormitustekijöitä, on sisäisiä kasvun tuskia, persoonallisuuden eroja, sekä jokaisen oma menneisyys ja lapsuuden historia, jotka kaikki tuovat parisuhteeseen omat painolastinsa. Vaikeat hetket ovat väistämätöntä, ja siksi myös katkokset parisuhteessa ovat väistämättömiä.
Tunnekeskeinen parityöskentely johdattaa pariskunnan tutkimaan keskinäistä vuorovaikutustaan näissä katkoskohdissa. Usein vuorovaikutuksesta löydetäänkin kielteinen kehä, jonka pari tunnistaa toistuvana toimintatapana ristiriitatilanteissa. Pari voi kokea, että ristiriitatilanteissa on tietty kaava, ja riidat etenevät tutulla tavalla. Usein näin onkin. Meillä jokaisella on itselle tyypillinen tapa reagoida silloin, kun tunne omasta merkityksellisyydestä ja rakastettuna olemisen kokemuksesta ovat uhattuina. Näin syntyy jumiutunut kielteinen kehä, jossa molempien omat reagointitavat vahvistavat toisen reagointia.
"Kun sinä lähdet vetäytymään, se saa minut kiukkuiseksi, ja lähden perääsi. Ja kun lähden perääsi, vetäydyt vielä enemmän ja se saa minut vielä enemmän raivoon."
"Kun näen kiukkusi, se saa minut vetäytymään, ja kun kuljet perässäni, se saa minut vielä varmemmin poistumaan tilanteesta."
Tunnekeskeisessä työskentelyssä lähdetään purkamaan, tätä "pinnan päällä" näkyvää käyttäytymistä ja tunnereaktioita, eli kielteistä kehää. Syvällä, "pinnan alla", on haavoittuvampia tunteita, joita puolisot eivät useinkaan sillä hetkellä tunnista itsessään eikä toisessa. Tunnekeskeinen paripsykoterapeutti hidastaa hetkeä ja auttaa pareja ymmärtämään ja pääsemään kosketuksiin pinnan alla oleviin haavoittuvampiin tunteisiin.
Tärkeää on ymmärtää, että kielteiset kehät syntyvät meille merkityksellisissä ihmissuhteissa. Kun oma merkityksellisyyden tunne omassa suhteessa on uhattuna, se saa jokaisen reagoimaan; joko vetäytymällä, puolustautumalla tai hakemalla väkisin yhteyttä.
Vetäytyvä puoliso yrittää omin keinoin ratkaista vaikeata hetkeä: "Jos lähden pois tilanteesta, enkä sano mitään, niin se on yritykseni saada tilanne rauhoittumaan."
Yhteyttä vaativa puoliso yrittää ratkaista tunnekatkosta vaatimalla toista yhteyteen: "Sä et koskaan puhu mistään, sä et koskaan halua ratkaista mitään asioita, vaan jätät kaiken käsittelemättä!"
Nämä reaktiotavat näkyvät toiselle osapuolelle joko vetäytymisenä kauemmas parisuhteesta tai kiukkuisena yhteyden vaatimisena puolisolta. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa reagoida, vaan oleellista on nähdä se, että molemmat tavat ovat ratkaisuyrityksiä siihen, että tunneyhteys ei katkeaisi.
Silloin kun me emme näe, että kyseessä on meidän molempien yhdessä synnyttämä kehä, on helppoa osoittaa sormella puolisoa, ja todeta: "Jos hän olisi vain toisenlainen, niin kaikki olisi hyvin."
Mutta näinhän se ei ole, vaan kumpikin puoliso omalla, itselleen luontevalla reaktiotavalla, tahtomattaan ylläpitää kielteistä kehää. Joskus vain on liian kivuliasta katsoa peiliin ja nähdä, että minullakin on osani tässä tuhoavan kehän tanssissa.
Kun ollaan siinä tilanteessa, että parisuhteessa on jo vuosia eletty negatiivisen vuorovaikutuksen ja kielteisten kehien ilmastossa, nostaa se ymmärrettävästi molemmissa puolisoissa toivottomuutta siitä, että tilanne ei tule muuttumaan. Silloin eroaminen tuntuu joskus ajatuksena helpommalta kuin suhteessa jatkaminen. Usein ei ole kyse kuitenkaan siitä, että ei rakastaisi puolisoaan, mutta sen hetkinen olotila suhteessa on niin umpikujassa, että ero tuntuu ainoalta ulospääsytieltä.
Tunnekeskeisen pariterapiatyöskentelyn ensimmäinen vaihe tähtää kielteisen kehän tunnistamiseen ja pysäyttämiseen. Pari oppii tunnistamaan oman ja toisen reagointitavan, sekä sen, miten kumpikin kutsuu toista negatiiviselle kehälle.
Toisessa vaiheessa molemmat uskaltavat jakaa pinnan alla olevia omia pelkojaan ja haavoittuvuuttaan. Elämänhistorian ja kiintymyssuhteen merkitys on auennut molemmille ja parisuhteen turvattomia hetkiä voidaan käsitellä uudenlaisella, turvallisella tavalla. Kun ihminen saa tulla näkyväksi haavoineen ja terapeutti tukee häntä kohtaamaan olonsa ja tunteensa puolisonsa kanssa yhdessä, nämä ovat tunneyhteyttä uudelleen rakentavia ja hoitavia kokemuksia.
Työn loppuvaiheessa pariskunta voi tulla toisen yhteyteen pehmeitä ja selkeitä viestejä toiselle lähettäen, ja he vahvistavat yhdessä uutta positiivista kehää. Tunneyhteyden löytäminen ja suhteen uudelleen rakentuminen on mahdollista vuosienkin kipuilujen jälkeen.
Tunnekeskeinen pariterapia prosessi:
Terapiaprosessin käyntimäärä voi vaihdella paljonkin. Tavallisesti prosessi pitää sisällään noin 20-50 terapiakertaa. Silloin, kun parilla on taustallaan rajuja elämänkokemuksia ja paljon hylkäämisiä, voidaan tarvita useampia käyntikertoja.
Olennaista terapian onnistumisen kannalta on työskentelyn säännöllisyys ja tiheys. Viikottaiset terapiakäynnit ovat suositeltavia.